Saavatko koirat tarpeeksi mineraaleja raakaruokavaliosta?

Koirien mineraalivaatimusten ymmärtäminen

Mineraalit ovat välttämättömiä epäorgaanisia aineita, joilla on keskeinen rooli kehon eri toiminnoissa. Ne edistävät luuston terveyttä, hermojen toimintaa, lihasten supistumista ja entsyymitoimintaa. Jo yhden kivennäisaineen puute voi johtaa merkittäviin terveysongelmiin.

Tärkeimmät koirien mineraalit ovat:

• Kalsium: Tärkeä luuston ja hampaiden kehitykselle, lihastoiminnalle ja hermovälitteelle.
• Fosfori: Toimii kalsiumin kanssa luun terveyden ylläpitämiseksi ja osallistuu energia-aineenvaihduntaan.
• Kalium: Tärkeää hermojen ja lihasten toiminnalle sekä nestetasapainon ylläpitämiselle.
• Natrium ja kloridi: Elektrolyytit, jotka säätelevät nestetasapainoa ja hermotoimintaa.
• Magnesium: Osallistuu lihasten ja hermojen toimintaan, energian tuotantoon ja luuston terveyteen.
• Rauta: välttämätön punasolujen tuotannolle ja hapen kuljetukselle.
• Sinkki: Tukee immuunijärjestelmää, haavan paranemista ja solujen kasvua.
• Kupari: Auttaa raudan imeytymistä, entsyymien toimintaa ja sidekudoksen muodostumista.
• Mangaani: Tärkeä entsyymitoiminnalle, luun kehitykselle ja hiilihydraattiaineenvaihdunnalle.
• Jodi: Tarvitaan kilpirauhashormonien tuotantoon, joka säätelee aineenvaihduntaa.
• Seleeni: Toimii antioksidanttina ja tukee immuunijärjestelmää.

Mahdolliset mineraalipuutteet raakaruokavalioissa

Vaikka raakaruokavaliot voivat olla ravitsemuksellisesti täydellisiä, puutteita voi ilmetä, jos ruokavalio ei ole kunnolla tasapainotettu. Yleisimmät raakaruokavaliolla olevilla koirilla havaitut mineraalipuutokset ovat kalsiumin ja fosforin epätasapaino, joka johtuu usein riittämättömästä luupitoisuudesta. Muita mahdollisia puutteita ovat jodi, sinkki ja kupari.

• Kalsiumin ja fosforin epätasapaino: Tämä on merkittävä huolenaihe, erityisesti kasvavilla pennuilla. Väärä kalsiumin ja fosforin suhde voi johtaa luuston poikkeavuuksiin.
• Jodin puute: Raaka ruokavalio, joka ei sisällä kilpirauhasia tai täydentäviä jodin lähteitä, voi johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan.
• Sinkin puute: Korkeat fytiinihapon määrät joissakin kasvipohjaisissa ainesosissa voivat estää sinkin imeytymistä.
• Kuparin puute: Kuten sinkin, kuparin imeytymiseen voivat vaikuttaa muut ravinnon komponentit.

On ratkaisevan tärkeää tunnistaa mineraalipuutteiden merkit, jotka voivat vaihdella kyseessä olevan mineraalin mukaan. Oireita voivat olla:

• Luusto-ongelmat: Ontuminen, luun epämuodostumat ja murtumat.
• Iho-ongelmat: Hiustenlähtö, ihotulehdus ja huono haavan paraneminen.
• Neurologiset ongelmat: kohtaukset, lihasheikkous ja koordinaatiohäiriöt.
• Kilpirauhasen ongelmat: Painonnousu, letargia ja hiustenlähtö.

Riittävän mineraalien saannin varmistaminen raakaruokavaliolla

Sen varmistamiseksi, että koirasi saa riittävästi kivennäisaineita raakaruokavaliosta, voidaan toteuttaa useita strategioita. Näitä ovat huolellinen ruokavalion muotoilu, asianmukainen luupitoisuus ja tarvittaessa lisäravinteet.

• Oikea ruokavalion muotoilu: Hyvin tasapainotetun raakaruokavalion tulisi sisältää erilaisia ​​ainesosia, kuten lihaslihaa, elimiä (mukaan lukien maksa ja munuaiset), luuta ja pieniä määriä vihanneksia ja hedelmiä.
• Luun sopiva sisältö: Luu on ensisijainen kalsiumin ja fosforin lähde. Ihanteellinen luun osuus raakaruokavaliossa on tyypillisesti noin 10-15 % kokonaisruokavaliosta. On välttämätöntä käyttää raakoja, lihaisia ​​luita, jotka sopivat koirasi kokoon ja pureskelukykyyn.
• Erilaisia ​​elinlihaa: Erilaisten elinlihan, kuten maksan, munuaisten ja pernan, sisältäminen voi tarjota välttämättömiä mineraaleja, kuten rautaa, sinkkiä ja kuparia.
• Jodin lisäys: Jos raakaruokavaliossa ei ole kilpirauhasia, jodilisä on tarpeen. Kelp-jauhe on yleinen ja luonnollinen jodin lähde.
• Kivennäislisät: Joissakin tapauksissa kivennäislisät voivat olla tarpeen tiettyjen puutteiden korjaamiseksi. Keskustele eläinlääkärin ravitsemusterapeutin kanssa saadaksesi selville, tarvitaanko lisäravinteita ja valitaksesi sopivat lisäravinteet.
• Säännölliset eläinlääkäritarkastukset: Säännölliset tarkastukset eläinlääkärin kanssa ovat erittäin tärkeitä koirasi yleisen terveyden seurannassa ja mahdollisten mineraalipuutteiden tunnistamisessa varhaisessa vaiheessa. Verikokeet voivat auttaa arvioimaan mineraalitasoja ja ohjaamaan ruokavalion muutoksia.

Raakaruokavaliota laadittaessa on tärkeää ottaa huomioon seuraavat asiat:

• Ikä ja elämänvaihe: Pennuilla, raskaana olevilla koirilla ja imettävillä koirilla on erilaiset kivennäisaineet kuin aikuisilla koirilla.
• Rotu: Jotkut rodut ovat alttiita tietyille mineraalipuutteille.
• Aktiivisuus: Aktiiviset koirat saattavat tarvita korkeampia määriä tiettyjä mineraaleja.
• Yksilölliset tarpeet: Jokainen koira on ainutlaatuinen, ja sen mineraalitarpeet voivat vaihdella.

On aina suositeltavaa neuvotella pätevän eläinlääkärin tai raakaruokinnasta kokeneen eläinlääkärin kanssa tasapainoisen ja sopivan raakaruokavalion laatimiseksi koirallesi. Tämä varmistaa, että kaikki ravitsemukselliset tarpeet täytetään, mukaan lukien optimaalinen mineraalien saanti, mikä ehkäisee mahdollisia terveysongelmia.

Luiden rooli mineraalien hankinnassa

Luut ovat raakaruokavalion kulmakivi, ja ne toimivat ensisijaisesti luonnollisena kalsiumin ja fosforin lähteenä. Mukana olevan luun tyyppi ja määrä ovat kuitenkin kriittisiä tekijöitä tasapainoisen mineraaliprofiilin saavuttamisessa. Luupitoisuuden vivahteiden ymmärtäminen on välttämätöntä sekä puutteiden että ylilyöntien ehkäisemiseksi.

• Luutyyppi: Eri luissa on vaihteleva kalsium- ja fosforipitoisuus. Pehmeämmät, sulavammat luut, kuten kanan niska ja selkä, ovat usein suositeltavia erityisesti pienille koirille tai niille, jotka eivät ole aloittaneet raakaruokintaa. Suuremmat, tiheämmät luut, kuten naudan reisiluut, voivat olla liian kovia ja voivat aiheuttaa hampaiden murtumien riskin.
• Luun ja lihan suhde: Ihanteellinen suhde on tyypillisesti 10-15 % koko ruokavaliossa. Tämä valikoima auttaa varmistamaan riittävän kalsiumin ja fosforin kuormittamatta ruoansulatusjärjestelmää.
• Raaka vs. keitetyt luut: Raaka luut ovat sulavia ja tarjoavat välttämättömiä kivennäisaineita. Kypsennetyt luut sen sijaan haurastuvat ja voivat halkeilla, mikä aiheuttaa vakavan tukehtumisvaaran ja sisäisen vaurion mahdollisuuden. Älä koskaan syötä koirallesi kypsennettyjä luita.
• Luiden jauhaminen: Luiden jauhaminen voi parantaa sulavuutta ja vähentää tukehtumisriskiä erityisesti pennuilla tai koirilla, joilla on hammasongelmia. Kuitenkin jauhettu luu tulisi silti sisällyttää sopivaan prosenttiosuuteen mineraalitasapainon ylläpitämiseksi.

Koiran ulosteen seuranta on hyvä luupitoisuuden indikaattori. Liiallinen luu voi johtaa koviin, valkoisiin ulosteisiin, kun taas riittämätön luu voi johtaa löysään ulosteeseen. Säädä luupitoisuus vastaavasti ylläpitääksesi optimaalista ruuansulatuksen terveyttä.

Muista, että luut eivät ole ainoa kivennäisaineiden lähde, ja tasapainoiseen raakaruokavalioon tulee sisältyä muita runsaasti mineraaleja sisältäviä ainesosia, kuten elinlihaa ja tarvittaessa huolellisesti valittuja vihanneksia.